Aurinko kurkistelee nurkan takaa ja pimeän taakka harteilta on väistymässä. Kevät on tulossa. Ei kuitenkaan tunnu siltä, että elämässä kaikki asiat olisivat reilassa, tulevaisuus kuosissa ja ajatukset oikein päin. Elämä on pysähtynyttä ja odottavaa.
Mitä hyvää nyt pitäisi tapahtua? Minulleko? Ensimäinen ajatus on, että viittiikö tässä nyt mitään yrittää. Tänään voi ihan hyvin olla samanlainen päivä kuin eilen. Turvallinen, turruttava, samanlainen. Mutta entä jos ylihomennakin on samanlaista? Ja ensi kuussa? Eih. Toisaalta ei viitsisi tehdä tänään sitä, minkä voi yhtä hyvin siirtää huomiselle. Saa sitä välillä huilatakin.
Kirjan käteen ottaminen ei ole mitään kovin radikaalia, joten jospa kokeilisi sitä? Voisiko onnellisten ajatusten maailmaan sukeltaa avaamalla Filosofian, teologian ja oikeustieteen tohtori Joseph murphyn klassikkoteoksen "Alitajuntasi voima." Kuullostaa ainakin mahtipontiselta. Turvallinen valinta sen sijaan, että raahaisi itsensä ulos keväiseen auringonpaisteeseen ruumiista harjoittamaan. Parempi aloittaa näin, sillä päähän se on, joka sitä ruumista kuitenkin ohjaa ja sydän on moottori, joka liikettä pitää yllä. Hengen ravintoa siis näin aluksi: ihan oman onneni nojatuolissa.
Palaan takaisin, kun olen lukenut pidemmälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti